Jouluisia hetkiä

Joulu on joka vuosi jollakin tapaa täysin erilainen, mutta kuitenkin samanlainen - tiedättekö mitä meinaan? Muistan, kuinka lapsena odotin jouluaattoa hartaasti ja jännittyneenä. Niin jännittyneenä, etten saanut aatonaattona milloinkaan kunnolla nukutuksi. Kahdenkymmenen vuoden aikana jouluuni on kuulunut tietyt perinteet joita noudatan ja se erilaisuus jonka mainitsin, liittyykin siihen miten joulun kokee sisimmässään. Rakastan jouluvalmisteluja ja aattoillan tohinaa, mutta nykyisin mulle on ehkä kuitenkin tärkeämpää joulupäivän mukanaan tuoma rauha. Keskiviikkona tuntui hyvältä herätä aamupäivän hämärään ja kuunnella kuinka mun sisarukset vielä nukkuivat omissa huoneissaan. Sytyttää kuuseen valot, kuunnella jouluaamun messua televisiosta ja keittää aamukahvia.

PS. Musta tuntuu, että mun ystävät tuntevat mut liian hyvin. Sain Juulialta lahjaksi ehkä maailman söpöimmät, itse kudotut sukat!