Tässä vaiheessa kevättä itse kutakin varmasti vaivaa epävarmuus siitä, mihin hakea jatko-opiskelemaan - valinnanvaraa kun tuntuu olevan enemmän kuin kaupan karkkihyllyllä. Jos elämä etenisi kuin elokuvakäsikirjoituksen mukaan, olisi itselleni ollut heti lukion ensimmäisen vuoden jälkeen täysin selvää, mitä haluan tulevaisuudessa tehdä työkseni.
Todellisuudessa asian selvittäminen on ollut hieman haastavampaa.
Todellisuudessa asian selvittäminen on ollut hieman haastavampaa.
Monet kerrat olemme ystävieni kanssa pohtineet oikeita ratkaisuja hakuvalintoihin. Mikä on työllistymistodennäköisyys milläkin alalla? Entä palkka? Mitä muut ihmiset minulta odottavat? Nuo kysymykset ovat kuitenkin vain ulkopuolelta tulevia häiriötekijöitä.
Ulkoa päin itseen kohdistuvien odotusten/paineiden murtaminen saattaa tuntua hankalalta, mutta jotenkin uskon sen kannattavan. Raha toki helpottaa arkea, mutta tuoko se loppupeleissä onnellisuutta? Muilta saatava arvostus saattaa vaikuttaa itsetuntoon, mutta koen tärkeämpänä, että itsetuntoa kohottaisi merkitykselliseksi kokemansa työ, joka ei sodi omaa arvomaailmaa vastaan. Eikä liian työllistymistodennäköisyyden pohtiminenkaan varsinaisesti hyödytä - tilannehan elää koko ajan.
Tässä kohtaa järkevimmältä tuntuu siis hakeutua opiskelemaan alaa, joka puhtaasti kiinnostaa. Aito kiinnostus omaa alaa kohtaan ylläpitää pidemmän päälle opiskelumotivaatiota kuin tulevan ammatin mukanaan tuoma status tai palkkakuitti. Tilastojen mukaan ihmisellä on noin 40% mahdollisuus vaikuttaa oman elämänsä onnellisuuteen, ja opiskelulla sekä työnteolla on varsin suuri rooli ihmisen elämässä. Tässä vaiheessa on ihan aiheellista pohtia, mitä omalta elämältään haluaa - elää toteuttaen omia unelmiaan, eikä muiden toivomuksia.
Kannattaa hakea opiskelemaan sitä mikä itseä kiinnostaa. Älä ajattele mitä muut sinulta odottavat.
VastaaPoistaRaha ei tuo onnellisuutta, mutta turvallisuutta kylläkin. Huonosti palkattu työ vaikuttaa työmotivaatioon joten mielestäni kannattaa ajatella jonkin verran palkkaakin. Sanon yhden esimerkin: Eräs tuttuni opiskeli sosionomiksi ja valmistuttuaan pääsi päiväkotiin töihin. Palkka 1 700 e/ kk (siitä vielä verot pois) keljutti häntä. Käteen jäin noin 1 300 e/kk. Elämiseen ei paljon jäänyt kun vuokra yms. asumiseen liittyvät kulut maksoivat 650 e/kk. Oltuaan pari vuotta työelämässä tuttuni haki yliopistoon. Nyt hän on valmis kauppatieteiden maisteri ja on työelämässä. Hän erittäin tyytyväinen elämäänsä ja työhönsä. Ja tietenkin palkkaansa.
Onnea valitsemallesi tielle!
Kiitos paljon kommentistasi! :) Totta kai raha tuo turvallisuudentunnetta ja myönnän itsekin olevani sen verran mukavuudenhaluinen, että haluan saada maksettua palkastani muutakin kuin vuokran - kaikesta huolimatta pidän kuitenkin tärkeimpänä sitä, että kokee opiskelun/työn itsessään palkitsevana! :)
PoistaErittänkin asiaa. Tutkinnolla ei tee mitään jos sitä ei käy loppuun (ellei ole Steve Jobs) joten Motivaatiota tarvitaan loppuun asti. Ihme kyllä, tässä valmistumisen kynnyksellä ei ole yhtään sen helpompaa, kun pitäisi tietää mitä OIKEASTI tekee. :D
VastaaPoistaParasta on haluta alalle josta tykkää ja jolla maksetaan Palkkaa.
Paria medianomi kaveria seuratessa on suruttanut, kun elo/tv puolella harjoitteluista makseta mitään.
Työn ilosta ei pitemmän päälle jaksa tehdä duunia. Muutama jaksaa painaa unelman eteen, moni hakee uuteen kouluun. Paljon on tuurista, suhteista ja asenteesta kiinni. Siitä on hyötyä että moni asia kiinnostaa.
Kaiken maailman sivuaineet ja lisäkurssit ovat sitä parasta antia. Kouluun mennessä ei tarvitse tietää miksi haluaa. Kyllä se siellä löytyy. Ja varsinkin se mitä ei halua tehdä. :D
Haha! :D Totta. Kuten edellä jo sanoinkin, niin raha lisää sitä turvallisuudentunnetta ja tuo ehdottomasti oman lisänsä arjen mukavuuteen, mutta jos ei pysty valitsemaan sekä rahaa että työn mielekkyyttä, niin kyllä se mielekkyys kuitenkin nousee rahan edelle. Sama muissa käyttämissäni argumenteissa - mun mielestäni olisi vähän surullista, jos tulevalla ammatillaan havittelisi vain tiettyä statusta...
PoistaJa niin, onneksi useimmat valinnat ei ole lopullisia, alaa voi aina vaihtaa jos siltä tuntuu! :) Sivuaineet on aivan mahtava keksintö. Suuntautumisvaihtoehdot ovat melkoisen laajat alalla kuin alalla.
Ps. Huippu tuo viimeinen lause! Karsiminen on epätietoiselle ehkä paras tapa tehdä valintoja! :D