Ruudun tällä puolen kirjoittelee flunssan uhri. Pitkään olenkin ehtinyt ihmetellä, kuinka olen voinut säästyä perinteiseltä helmikuun sairastelulta - ja viime yönähän se sitten lopulta iski. Olen ollut melkoisen turhautunut tässä neljän seinän sisällä maatessa, ja päivän aikana koetin löytää jonkinlaista hohtoa sairastelun keskelle yhdestä suosikkielokuvastani.
Sofia Coppolan vuonna 2006 ohjaama elokuva Marie Antoinette on visuaalinen pastellitaivas: mansikanmakuinen pusu, cosmopolitan-drinkki, ruusunnuput, unelmat ja syreenin tuoksu ovat asioita, jotka tulevat ensimmäisinä mieleeni, kun katselen elokuvaa pintapuolisesti. Kaiken glamourin ja väriloiston taakse on kuitenkin kätkettynä nuoren naisen tuska: yksinäistä elämää julman, juoruilevan ja arvostelevan väkijoukon keskellä, vieraassa maassa onnettomaan avioliittoon tuomittuna.
Elokuva on upeasti toteutettu. Sydän hakkaa silkasta riemusta väriloistoa katsellessa, mutta samaan aikaan ajatus nuoren prinsessan kohtalosta lamaannuttaa. Kepeä värimaailma sekä taustalla soiva rock-musiikki vapauttavat tarinan tunnelmaa kuvaten kekseliäällä tavalla aikansa tyyli-ikonin liioittelevaa elämäntyyliä. Elokuva on esteettinen nautinto, ja inspiroi minua kerta toisensa jälkeen.
Olen aina ollut kiinnostunut historiasta, ja nyt haluaisin kovasti tutkia hieman laajemmin Marie Antoinetten elämää. Löysin netistä Carolly Ericksonin kirjoittaman romaanin "Minä, Marie Antoinette" (The Hidden Diary of Marie Antoinette). Kuvaus kuulosti houkuttelevalta, eikä kannen värityksessäkään ollut valittamista. Onko kukaan teistä lukenut kyseistä kirjaa?
Olen aina ollut kiinnostunut historiasta, ja nyt haluaisin kovasti tutkia hieman laajemmin Marie Antoinetten elämää. Löysin netistä Carolly Ericksonin kirjoittaman romaanin "Minä, Marie Antoinette" (The Hidden Diary of Marie Antoinette). Kuvaus kuulosti houkuttelevalta, eikä kannen värityksessäkään ollut valittamista. Onko kukaan teistä lukenut kyseistä kirjaa?
Oih, paranehan pian! Ihanat korvikset.
VastaaPoistaKiitos, koitan! :) Ja kieltämättä nuo on kyllä nätit - toistuu hauskasti sama idea kuin prinsessalla tuossa elokuvan kannessa!
PoistaTaas kerran ihania kuvia ja koukuttavasti kirjoitettu teksti!
VastaaPoistaMä en ko. leffalle jostain syystä suuremmin lämmennyt, vaikka olihan nuo värit aikamoista silmänruokaa. Toteutustapa oli kieltämättä aika nerokas... Aluksi en oikein tienny miten suhtautua karkkiväreihin, rockiin ja muuhun nykymusiikkiin osana historiallista draamaa, se tuntu aluks jopa jotenkin "väärältä", mut sit tajusin sen olevan aika älykäs näkökulma lähtee kuvaan tota elämää :D Kaikki näyttää sievältä ja mahtipontiselta ja täydelliseltä, mut mikä onkaan totuus. Ei mikään mun lempparileffa, mut ihan virkistävää vaihtelua :)
Kiitos paljon, oon tosi otettu tästä palautteesta! :)
PoistaEnsimmäisellä katselukerralla (ollessani nuorempi) mua häiritsi myös se "historian ja nykyajan miksaus", eli ymmärrän hyvin mitä meinaat... Musta on kuitenkin ihan mahtavaa, miten elokuvista keksii aina ihan uusia puolia eri katselukerroilla!
Niin kauniita kuvia! :)
VastaaPoistaKiitos! :)
Poista